Virheellinen laskuoppi

Keminmaan tarkastuslautakunnan puheenjohtajana minun on pakko hieman oikaista niitä väärinkäsityksiä, joita kunnallisvalituksista saattaa tietämättömien kerronnan takia syntyä. Urpo Rainnon kirjoituksessa (PS 21.10.) pätki joko muisti tai laskuoppi. Kirjoituksessa nimittäin esimerkiksi sanottiin, että 100 prosenttia Rainnon tekemistä valituksista on mennyt läpi.

Keminmaan tarkastuslautakunnan arviointikertomus käsittelee valituksia. Hallinto-oikeus käsitteli vuonna 2011 kuusi asiaa, joista kahdessa valitus menestyi ja kunnan päätös kumoutui. Kunnanvaltuusto käsitteli yhteensä 137 pykälää, kunnanhallitus 518 pykälää ja lautakunnat kukin tekivät myös satamäärin päätöksiä. Lisäksi viranhaltijat tekevät viranhaltijapäätöksiä.

Valitusten määrä suhteessa päätöksiin on promilleluokkaa ja näistäkin vain murto-osa menestyy. Suurin osa valituksista osoittautuu aiheettomiksi.

Valittamista ei voi kieltää. Valitukset kertovat valittajien tavasta toimia ja tyytymättömyydestä demokraattisesti tehtyihin päätöksiin. Rainnon kunnanjohtajaan kohdistuneista valituksista 2/3 on hylätty, mutta Rainto on jatkanut valittamista Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen.

Johtajasopimuksesta on luonnollisesti neuvoteltu kunnanjohtajan kanssa. Hän ei ole osallistunut itseään koskevaan päätöksentekoon, vaan on esteellisenä jäävännyt itsensä. Lainmukaisuus on todettu Hallinto-oikeudessa.

Tekeville sattuu virheitäkin – se on inhimillistä. Muotoseikkoja koskevista virheistä ei aiheudu kustannuksia. Rikokset ja tahalliset lainvastaisuudet ovat aivan eri asia. Lähin löytyy viime valtuustokaudelta suunnittelusihteerin laittomasta irtisanomisesta, joka maksoi kunnalle kymmeniä tuhansia euroja. Tämän Rainto liittolaisineen aktiivisesti unohtaa. Kunnanjohtaja näki lainvastaisuuden ja jätti eriävän mielipiteen, minkä on saanut sen jälkeen tuntea nahoissaan irtisanojien toimesta.

Parin valtuustokauden ajan käsitelty sosiaalijohtajan valinta on aiheuttanut eniten eripuraa ja juontuu kaikkiin muihinkin kiistoihin. Poliittisen valinnan takana olivat Vas, Sdp ja Keminmaalaisten parhaaksi. Prosessista aiheutui mm. terveystoimen kriisi ja lääkärikato.

Kuntalain 32 § mukaan luottamushenkilön tulee toimia arvokkaasti tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Kuntaa ja sen asukkaiden hyvinvointia kehittäviä toimia tulee edistää. Jatkuva syyllistäminen ja virheiden kaivelu ajaa loputkin tunnolliset työntekijät muualle. Mitä annettavaa sellaisella toiminnalla on kuntalaisille?

Ennen kuin on liian myöhäistä

Sotiemme veteraanien määrä vähenee vääjäämättömästi. Eri vuosikymmenten erilaiset poliittiset ilmapiirit eivät aina ole kohdelleet heitä kovinkaan korrektisti. Seitsemänkymmentäluvun suomettumisen aika taitaa olla pohjanoteeraus veteraanien kohtelussa. Isäni, joka oli sotinut viisi vuotta parhaasta iästään, ei tohtinut retostella vastustaneensa Neuvostoliiton mahtia. Samoin oli Lottana työskennelleen äitini laita.

Onneksi nykyään on tajuttu veteraanien todellinen merkitys nykysukupolvien hyvinvoinnille ja vapaudelle. Heidän ansiostaan me suomalaiset emme joutuneet jakamaan veljeskansamme, virolaisten kohtaloa.

Kuntatasolla veteraanien huomioiminen palveluiden tasossa ei ole suuri kuluerä. Keminmaalla veteraaneja, joihin kuuluvat myös Lotat, ei ole enää jäljellä kuin kourallinen. Pienillä eleillä kunta voi osoittaa kunnioituksensa heitä kohtaan. Yksi ele voisi olla esimerkiksi se, että Keminmaan kunta maksaisi veteraaneille kuljetuksen ja sisäänpääsymaksun Kemin uimahalliin viikoittain.

Tällaista on jopa toivottu.

Kuluneella valtuustokaudella Keminmaalla on onneksi panostettu vanhusten hyvinvointiin. Kallinrannan laajennus on aloitettu ja tekeviä käsiä on palkattu lisää. Hoidon hyvän tason olen saanut nähdä konkreettisesti siinä, kun olen seurannut, miten hyvin 91-vuotias äitini siellä viihtyy.

Onko meillä kaikki hyvin?

Keminmaan on todettu kuuluvan jonkin tutkimuksen mukaan valtakunnallisesti niin sanottuun parhaimpaan kolmannekseen Suomen kunnista.  Näin se varmaan on, kun tiedetään, miten hyvinkoulutettua, nuorta ja työllistettyä kansanosaa keminmaalaiset ovat.

Kaikesta huolimatta meillä on vielä paljon tekemistä. Syrjäytyviä nuoria on meillä kohta jonoksi asti, eikä nykymaailman kiihtyvä globaalimeno lupaa meille kaikkea hyvää. Sitä paitsi Ruotsin kruunun kovanlainen kurssi on vienyt meiltä rajanpinnassa asuvien ostovoimankin.

Kuntapäättäjät eivät onneksi kruunun kursseista päätä, mutta on vielä monia asioita, joista he päättävät. Kunnan itsenäisyys taitaa olla se tärkein asia heti lähipalveluiden turvaamisen jälkeen. Tietenkin meidän on muistettava, että Kataisen johtama Virkkunen on kuntaliitoksista minun kanssani hieman eri mieltä.

Pormestarimallia Keminmaalle on väläytellyt kunnanjohtajapestiin lupautunut Paavo Väyrynen. Hyvää taustatukea malliin siirtymisestä on tullut vasemmistoliiton ja Keminmaalaisten Parhaaksi -ryhmien riveistä. Keminmaan Keskusta linjasi kaksi vuotta sitten, ettei se kannata pormestarimallia. Tähän kai on kaikkien keskustalaisten tyydyttävä.

Omituinen episodi sen sijaan on ollut Ylen uutisoima epäilyvaalivilpistä Keminmaalla. Mistä näitä uutisankkoja tulee? Uutinen tuli pari päivää ennen kuin yhtään ääntä tässä valtakunnassa oli annettu ennakkoon. Ylen kannattaisi tarkistaa uutisosaamistaan, jos tässä vaiheessa turvaudutaan huhuihin.

Ennakkoon äänestämistä sen sijaan kannattaa hyödyntää, koska sillä tavalla voit vaikuttaa, jos sattuu, että olet varsinaisena vaalipäivänä estynyt, sairas, krapulassa tai muuten vain kettuuntunut meidän ehdokkaiden ainaisiin lupauksiin.

Meneekö äänesi hukkaan?

Meri-Lapin kuntien halu - Kemiä lukuun ottamatta - olla itsenäisiä nostaa seudullisen yhteistyön tärkeyden uudelle tasolle. Tässä tilanteessa alueellamme toimivien ylikunnallisten sairaanhoitoon ja esimerkiksi koulutukseen keskittyvien kuntayhtymien päättäjäpaikat nousevat arvoon arvaamattomaan.

Meri-Lapin kunnissa ovat ehdokkaita asettaneet niin sanotut sitoutumattomat ryhmät. Ryhmistä mahdollisesti valtuutetuiksi nousevilla on mahdottomuus nousta kuntayhtymien hallituksiin. Tästä pitää huolen suomalainen, edustuksellinen demokratiamme. Kuntayhtymien hallituspaikat jakavat rekisteröityneet puolueet yli kuntarajojen. Keskustapuolue on Meri-Lapin alueella suurin ja Vasemmistoliitto tulee hyvänä kakkosena.

Äänestäjien on syytä miettiä sitä tosiasiaa, ettei Kemissä ja Tervolassa toimi sitoutumattomien ryhmiä. Näin ollen sitoutumattomalla ryhmällä ei tule olemaan päätäntävaltaa ylikunnallisissa kuntayhtymissä.

Jos valmisteltu ylikunnallinen sote-piiri toteutuu Meri-Lapissa, kannattaa keminmaalaisten miettiä äänestäessä sitä, että saa valtuutetun kautta tahtonsa kuuluviin. Sote-piiri nimittäin tulee syömään Keminmaan budjetista noin 60 prosenttia.

Jokaiselle keminmaalaiselle on tärkeää missä nuorisomme opiskelee ja missä sairaat vanhuksemme hoidetaan.

Jatkokertomus

Vaimo soitteli Tampereelta. Viimeiset tentit kandin tutkintoa varten olivat liipasimella. Anoppini oli myös saapunut vanhaan opiskelukaupunkiinsa tyttärensä tueksi. Vaimo valitteli puhelimessa, että millä ihmeellä siivousvimman valtaaman anopin puheenparren saisi loppumaan. Se nimittäin hidasti merkittävästi luetun ymmärtämistä.

Ehdotin viledan tunkemista hänen suuhunsa.

Niinsanottuun "suureen ikäluokkaan" kuuluvaa anoppiani, joka kaikesta huolimatta on erittäin fiksu, vaivaa suomalaisen terveydenhuoltoon ja siitä seuraavaan seurannasvaikutuksiin perustuvan parantuneen suuhygienian vaikutukset suomalaisten purukalustoon. Hänen luuloista huolimatta minulla on edelleen suussani omat hampaat, vaikkakin ne ovat moneen kertaan paikatut ja siitä huolimatta ulospäin tasaiset ja valkoiset, kuin Tom Cruisella.

Hän nimittäin oli kysellyt aamulla omia hampaita vesilasista haroessaan vaimoltani, että missä minä pidän hampaitani öisin? Vaimoni kertoi äidilleen, että miehelläni ne ovat öisin hänen suussaan ja jolleivat hänen kankussaan, ovat asiat yleensä normaalilla tolalla.

Puhelun lomassa kuulin kummallista kilinää puhelun taustalta. Epäilin vaimolleni, että anopin tekarit löivät siellä loukkua. Ehdotin, että Gorega Tabsit kannattaisi ottaa käyttöön, ennenkuin teennäiset hampaanirvitykset löytyisivät vastapuolen puhelinkumppanin jaloista. Vaimoni oikaisi minua kertomalla, että kilinä tuli lusikasta, jolla hän hämmensi hunajaa teensä joukkoon.

Hammas -asia jäi minua kuitenkin vaimaamaan senverran, että ajattelin palata siihen anoppini kanssa, kuhan kerkiän. Tuli tunne, että silmä silmästä ja hammas hampaasta.

Tuhannen lehmän kiima

Lappilaiseen maatalouteen ja perinteiseen perheviljelmämalliin huonosti istuva, niin sanottu suuruuden ekonomia on saavuttanut meidät. Eurooppalainen tehomaatalous ja sen monenlaisien muotojen nopea rantautuminen on yllättänyt suomalaiset tuottajat melkein housut nilkoissa. Tuskin kukaan olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että kaikki nykyisin rakennettavat navetat pitävät sisällään yhden robotillisen verran lehmiä. Suomeksi se tarkoittaa noin 75 lehmää, mutta toisaalta silloin olisi robotista puheleva suljettu pakkopaidassa pehmustetulle osastolle.

Tällä hetkellä eletään sellaisia aikoja, että parikymmentä vuotta viljelijöinä toimineet, alle viisikymppiset viljelijät rakentavat jo toista tai kolmatta navettaansa ennen kuin entiset ovat edes maksettu. Ennen riitti yhdelle sukupolvelle yhden navetan rakentaminen ja kunnia-asiana myös sen maksaminen. EU:n sairaan maatalouspolitiikan mielestä rakentamiseen annetut avustukset ja tuet ovat viljelijöille palkkaa.

Ojalan laskuopin mukaan näin ei taida olla.

Yhteisvaluutan aikakautena ei navettaa alle miljoonan tehdä. Ei tehty kyllä markka-aikanakaan. Tässä vaiheessa pitäisi etusormella pärryttää huulia ja miettiä, että näinkös se oli?

Suomessa toimivien kaupan keskusliikkeiden, Arinan ja Keskon maatalouskauppiaat tietävät tasan tarkkaan, kuinka paljon maatalouden investointeihin on tarjolla EU:n rahaa. Siksipä se näkyy rakentamisen tarvikkeiden ja laitteiden hinnoissa. Ne ovat karanneet käsistä.

Suuruuden ekonomian syöttäminen viljelijöiden tajuntaan kuuluu näiden kauppamiesten strategiaan. Rakennusvimmaan sairastuneen tuottajan oireet muistuttavat pahanlaatuista kiimaa. Kesko ruokkii kiimaa kaupallisella Maatilan Pirkka- lehdellä, jonka sivuilta me saamme ihailla seksikkäitä kuvia uutuuttaan hohtavista navetoista ja lukea ruusuisia tulevaisuuden näkymiä investoineen tilan tulevista maitomeristä sekä tuotetuista lihavuorista. Maatilan Pirkka edustaa kiiman edistämisessä hardcore-linjaa.

Softporno-linjaa vetää Pellervo-seuran Maatilan Pellervo. Luomummasta otteesta kertoo se, että tämän lehden sivuilla voi vielä nähdä entisajan talonpojan käyskentelevän pitkin ahon laitaa TB:n lierihattu päässä. Lakissa on tietysti päivänkakkara ja suussa heinänkorsi. ”Mulla on kasvi päässä” toteaa talonpoika,ja kekkuloi onnellisena vapaana käyskentelevän karjansa luo.

Laajentumiskiimaan sairastuneen viljelijän oireet eskaloituvat. Hän näkee märkiä unia kiiltävistä parsipedeistä, sukkula-ruokkijoista ja edestakaisin liikkuvista ruokinta-automaateista.

Investointipäätös on tehtävä.

Parin miljoonan investoinnin jälkeen hän huomaa, ettei rakentamiseen huumassa ollut ottanut huomioon kaikkea. Vanhat lehmät menivät poistoon, kun eivät sopeutuneet uusiin systeemeihin ja samoin kävi ostetuille hiehoille. Korkoprosentit nousivat pilviin, eikä tuotteista saatava hintakaan ollut entisellä tasolla. Maatalouden muuttuvat kustannukset menivät menojaan eikä tukipolitiikkakaan tuonut helpotusta, päinvastoin. Tähän asti rinnalla kulkeneiden kauppamiesten ja konsulttien kadottua tuottaja huomasi olevansa yksin velkoineen sekä kiiman lauenneen käteen.

Yhtäkkiä viljelijä muisteli kuumeisesti niksipirkkaa ja sitä, että miten ihmeessä emännän sukkahousuista väsättiin hirttonaru?